Mira ja rakkaus sisustamiseen

Lapsena haaveilin siitä, että saisin tapetoida koko huoneeni julisteilla. Ihailla Kurt Cobainia luomavia silmiä, enkä tylsiä kukkatapetteja jotka joskus nuorena ihan itse valitsin. Vähän vanhemapana halusin maalata seinäni mustaksi ja kirjoituspöydän paikka vaihtui usein huoneessani. Muistan kun Demi-lehteä lukiessani luin paitsi meikkaus- ja hiusvinkit, paneuduin myös sisustuksista kertoviin juttuihin. Minusta oli kiehtovaa päästä kurkkimaan muiden nuorten huoneisiin ja heidän sisustusratkaisujaan. Erään tytön seinä oli pinkki ja siihen oli maalattu sarjakuvahenkinen kissanainen, voi että kuinka kateellinen olinkaan.

Vähän myöhemmin monen mutkan kautta päädyin Sotkalle sisustusmyyjäksi ja jonkinlaiseksi somistajaksi siinä sivussa. Noihin aikoihin Sotkalla ei ollut somistajia joten taisin vähän niinkuin itse värvätä itseni tekemään niitä hommia myymälään jossa olin. Enkä ikinä voinut käsittää, että miksei Sotkan puolella voinut nähdä yhtä paljon vaivaa somistusten eteen, kuin esimerkiksi Askolla. Ja koska käsite ”somistaja” oli tosiaan vieras Sotkalla, kutsuimme minua somistimeksi. Lainasin Askon puolelta pientuotteita kuten tauluja, kulhoja sekä astioita ja tein kattauksia ja pienimuotoisia somistuksia myymälään. Noihin aikoihin ehkä haaveilin vielä sisustussuunnittelijan ammatista ja teinkin parille asiakkaalle pienimuotoisia suositteluja valopisteiden sijoittelusta ja muusta.

Sydämeni tykytti kuitenkin sisustamista enemmän kirjoittamiselle ja veri veti musteen perään, joten sisustussuunnittelijan sijaan minusta tuli toimittaja. Eikä mikä tahansa toimittaja, vaan sisustustoimittaja. Sain yhdistää kaksi intohimoani: sisustamisen ja kirjoittamisen. Vaikka tässä kohtaa voidaan todeta, että suutarin lapsella ei ole kenkiä, sillä oma kotini on kaikkea muuta, kuin sisustuksen riemuvoitto. Se ei silti vähennä sitä faktaa, että jaksan aina innostua uusista suuntauksista, edelleen lumoutuneena selailen sisustuskirjoja (joita täälläkin tulen esittelemään) ja huokailen kauniiden sohvien perään. Lehdistötilaisuuksissa pyöriessäni päässäni pyörii paitsi se oma unelmasisustus (tästäkin myöhemmin enemmän) myös se, että mitä kaikkea kivaa pääsen taas jakamaan lukijoillemme.

Lähtökohtani artikkeleita kirjoittaessa on tuoda ideoita, uusia näkökulmia ja toisenlaista visiota. Blogin puolella pääsen irroittelemaan ja voin tuoda mukaan omia mielipiteitäni ja lempparijuttujani. Mukana seikkailee välillä myös koirani Cleo, joka myös toimistokoirana tunnetaan. Löllerö on melkeinpä intohimoisempi sisustaja meillä kotona kuin minä. Useampaan otteeseen hän on somistanut kotimme esimerkiksi nenäliinoista tehdyllä silpulla.

Toivottavasti viihdytte seurassani pitkään :)

Mira Pöyhönen, sisustustoimittaja (tämä kuulostaa joka kerta yhtä ihanalta)

ps. muistathan, että meidät löydät myös Facebookista?