Home is where my books are

Nyt kun eilen päästiin vähän fiilistelemään sitä joulua, vaikka en siitä niin hirveästi pidäkään, niin ajattelin kaivaa teille yhden oikeasti tosi kivan asian joka liittyy siihen. Nimittäin kirjat. Olen lapsesta asti rakastanut kirjoja, vaikka lukemaan opettelu taisi olla yhtä helvettiä koko perheelleeni. Kun kuitenkin opin lukemaan en ole laskenut kirjoja enää kädestäni.

Kasvoin pienellä paikkakunnalla Turun vieressä ja meillä oli kaksi kirjastoa joista toinen, pienen pieni sivukirjasto oli hyvin lähellä kotiani. Systemaattisesti etenin lukien ensin lastenkirjat, sitten nuortenkirjat ja lopulta aikuistenkirjat runoista lähtien. Rakastuin viidennellä luokalla tulisesti fantasiakirjallisuuteen ja siitä asti olenkin intohimoisesti lukenut seikkailuista niin lohikäärmeiden, kuin tonttujenkin joukossa.

Yläasteella innostuin pohjapiirroksista ja sisustuskirjoista. Piirtelin unelmatalojeni pohjapiirrustuksia ja sijoittelin erilaisia huonekaluja pitkin piirrustuksia. Mietin tapetteja ja maaleja. Sen jälkeen tulivat tietokirjat: musiikki, historia, julkkikset ja kaikki mahdollinen. Jossain vaiheessa luin avaruudesta ja noituudesta.

Tänä päivänä jos joku kysyy, että millaisista kirjoista pidän ja vastaan rehellisesti, että luen ihan kaikkea laidasta laitaan, saan usein vastaukseksi silmien pyörittelyä. Ei kukaan lue kaikkea. Mutta minä oikeasti luen. Samaan aikaan minulla saatta olla kesken poliittisesti kantaaottava kirja, kasvisruokailuun liittyvä kirja, chicklit kirja ja vaikkapa kotimaista runoutta sisältävä kirja. Rakastan kaikkia kirjoja tasapuolisesti, välittämättä siitä millaiset kannet niillä on.

Joskus olen sanonut, etten lue huonoja kirjoja. Haluaisin ajatella sen vieläkin olevan totta, ei ole huonoa tarinaa, on kylläkin huonoja kertojia. Kaikkia meistä ei ole tarkoitettu kirjailijioiksi ja on surullista kuinka paljon huonoja tarinankertojia päästetään maailmalle tänä päivänä.

Ja miten tämä kaikki liittyi siihen kuuluisaan jouluun? No jouluna voin hautautua peittojen alle, ottaa viereeni suklaarasian ja kerätä toiselle puolen vinon pinon kirjoja. Uppoutua tuntikausiksi uusiin maailmoihin, taistella örkkejä vastaan ja siinä sivussa rakastua tulisesti Manhattanin vilskeessä, se on jotain mistä en halua ikinä luopua.

Suomalaisia tuoleja

Heippa pitkästä aikaa sinne ruudun toiselle puolelle! En ole ehtinyt tänne Asuntoinfon blogin puolelle mitään pohdintoja näpytellä, sillä tässä ollaan painettu hirveällä puhinalla kasaan tulevaa kolmosnumeroa, jotta pääsen sinne viime kerralla haaveilemalleni lomalle heinäkuussa. Ja nyt alkaa näyttää sen verran hyvältä, että ehdin avata tämän ruudun ja kertoa teille muutamia juttuja....

Olin viime viikolla Finnish Desgin Shopin pop up storen avajaisissa, erään toimittajakollegani kanssa. Pop up storessa oli esillä myös suomalaisia design-tuoleja joita testailimmekin ahkerasti istuen koko illan. Tuolit muistuttivat minua siitä, että työpöydälläni on jo pitempään ollut eräs kirja jonka haluan teillekin esitellä. Kyseessä on Wsoy:n julkaisema Muotoilun aarteet Suomalaisia tuoleja-kirja.

Kirja on selkeä läpileikkaus suomalaiseen designiin, keskittyen nimenomaan olenaisiin eli niihin tuoleihin. Se kertoo tuolien valmistustiedot sekä esittelee niiden suunnittelijoita ja valmistajia. Ihan loistava kirja! Olen useampana päivänä jäänyt selailemaan sitä, miettien joidenkin tuolien kohdalla, että mistä sen muotokieli on saanut inspiraationsa ja mitä suunnittelijan päässä on liikkunut (ihan hyvässä mielessä) ja miten hän on päätynyt juuri sellaiseen ratkaisuun.

Pop up storen avajaisisa oli tosiaan useampia näistä tuoleista testattavana ja juuri tuolien kohdalla voi helposti huomata, että design-tuote ei ole pelkkä koriste, vaan nimenomaan käyttöesine. Oma suosikkini on jo useamman vuoden ollut Eero Aarnion legendaarinen Pallo-tuoli, ehkä saan sen joku päivä ihan omaan kotiini.

Kesälukemistoa ja loman odottelua

Toukokuun vedellessä viimeisiään alkaa ihmisillä olla kesälomakuviot mielessä. Osa ystävistäni on jo aloittanut loman vieton, mutta itse lomailen vasta heinäkuussa. Mikään ei kuitenkaan estä tutustumasta lomalukemistoon jo nyt, jos sillä saisi hiukan jo näin etukäteen lomafiiliksestä kiinni.

Jokin aika sitten katsoimme poikaystäväni kanssa Pussikaljaelokuvan. Asia on sinäänsä mainitsemisen arvoinen, sillä emme ikinä katso kotimaisia elokuvia, suurin osa niistä on vain yksinkertaisesti masentavia. Tämä oli kuitenkin poikkeus joka vahvisti säännön koska hihittelin elokuvalle ja sen kepeydelle koko ajan. Sain myöhemmin kuulla, että ystävieni mielestä se ei ollut ihan yhtä viihdyttävä, mutta väliäkös tuolla. Tämä elokuvaelämys oli siinäkin mielessä poikkeava, etten ollut etukäteen lukenut kirjaa johon se perustuu. Rakastan kirjallisuutta ja luen kirjoja todella paljon, joten yleensä olen lukenut kirjat jo kauan aikaa ennen, kuin niistä tulee elokuva.

Pussikaljaromaani ilmestyi työpöydälleni ehkä puolitoista viikkoa elokuva-illan jälkeen. Pyörittelin sitä hetken käsissäni ja mietin, että noinkohan siinä on oikeasti sitä samaa fiilistä, kuin elokuvassa oli. Vein kirjan kotiin ja se odotteli pari iltaa sänkyni vieressä, ennenkuin tartuin siihen lukeakseni. Ja onneksi tartuin! Kirjan fiilis oli hersyvä, kerrontatapa pitkästä aikaa raikkaan erilainen ja se sai minut palavasti kaipaamaan nuoruuteni kesiä Turun Puolalanmäellä ja Vartiovuorenmäellä. Sillä vaikka kirja ja elokuva sijoittuvatkin Kallioon, on se puistofiilis sama kaupungista riippumatta. Ja pakko mainita, että Majuri, hahmo kirjasta ja elokuvasta sai sydämeni sulamaan olemalla vain niin surkean suloinen.

Heinäkuussa voittekin lähteä bongailemaan minua Kallion puistoista. Luultavasti minulla on mukanani piknik-eväät, Pussikaljaromaani, korvissani soi musiikki nappikuulokkeista, silmiäni suojaavat aurinkolasit ja nenäni on palanut. Jos näet minut, tule moikkaaman ja tuo mukanasi nopat, sillä mitäpä muuta Kalliossa voisi tehdä, kuin heittää noppaa? Jos sinä tuot nopat, lupaan tarjota sinulle mansikoita.

Kirja: Sisusta tyylillä

Sisustuskirjoja pukkaa markkinoille tasaista tahtia, jokaiselle tyylille löytyy omansa ja useampia kappaleita. Rakastan kirjoja ja olen lukenut niitä laidasta laitaan siitä saakka, kun opin lukemaan. Äiti yritti rajoittaa lainojani siihen, että lainaisin kolme kirjaa viikossa, mutta kiersin ohjetta jättämällä osan lainatuista kirjoista pulpettiini kouluun (olisinkohan ollut neljännellä luokalla tuolloin?).

Tänäkin päivänä luen älyttömiä määriä kirjoja ja edelleen melkein mitä vaan. Luen paljon politiikkaan, aktivismiin ja kaikenmaailman maailmanparantamiseen liittyviä opuksia, mutta myös ihan hömppää, dekkareita ja esimerkiksi runoja (Arno Kotro on yksi lemppareistani). Sattuneesta syystä kirjahyllyyni (tai oikeastaan kirjakasaan, sillä en omista kirjahyllyä) on eksynyt vino pino sisustusopuksiakin.

Yksi niistä on Tammen julkaisema Sisusta tyylillä jonka ovat koonneet Holly Becker ja Joanna Copesticks. Heti kun avasin kirjan tiesin, että se nousee yhdeksi suosikikseni kautta aikojen. Vaikka tyylillisesti kirjan kaikki ideat eivät ole minua varten, tykästyin kovasti tapaan jolla kirja on koottu. Selkeä huonejako, ideat ja pohjapiirustukset auttavat luomaan selkeän mielikuvan siitä mitä kirjalla on haettu. Ideat joita se tarjoaa, ovat kuitenkin helppoja itsekin soveltaa.

Kirja ei koostu kuitenkaan pelkästään huonetilojen ideoista, vaan sisältää oikeastaan kaiken mitä sisustaja voi vain toivoa. Raamatun kokoluokkaa oleva opus aloittaa ihan alusta, lähtökohdasta: tila. Miten tyhjää tilaa kannattaa suunnitella, miten onnistut tilankäytössä jne. Myös yhden huoneen asunnot on huomioitu ja muut pienet tilat.

Myös erilaiset tyylit on käsitelty, joten luettavaa löytyy niin modernismin ystävälle, kuin sekatyylistä nauttivalle. Kaiken kaikkiaan Sisusta tyylillä on vihdoin opas joka ei mene pois muodista, vaan jonka pariin on mukava palata uudelleen ja uudelleen. Eikä pienimpänä syynä ole todellakaan se, että kuvat ovat aivan upeita. Useampaan otteeseen olen teksteihin ideoita hakiessani jäänyt vain selaamaan kirjaa työpöytäni ääressä.