Teidän joulumuistojanne

Samalla kun olette osallistuneet noihin joulukalenteriarvontoihin, olette saaneet jakaa meidän kanssamme joulumuistojanne ja tervehdyksiänne. Niitä on tullut ihan tajuton määrä, tuhansittain rehellisesti sanoen ja olemme täällä niitä lueskelleet sitä mukaan, kun olette niitä kanssamme jakaneet. Vaikka en itse todellakaan ole jouluihminen sanan perinteisessä merkityksessä olen rehellisesti nauttinut kovasti siitä, että olen saanut lukea tarinoitanne.

Ajattelin tähän nyt kerätä teille luettavaksi muutamia, myöhemminhän olisi tarkoitus palkita "paras" joulumuisto. Pakko myöntää, että näitä lukiessa on välillä hymyilyttänyt, välillä ehkä vähän itkettänytkin. Erityisesti tämän listan viimeisenä oleva muisto lämmitti omaa mieltäni. Muistakaa pitäkää toisistanne huolta, myös joulun aikaan.

Lähde

*En lapsena kirjoittanut varmasti yhätäkään kirjetta joulupukille, jossa ykköstoiveena ei olisi ollyt koira. Oikeaa koiraa ei niihin aikoihin meidän kuitenkaan ollut mahdollista ottaa. Paras joulumuistoni onkin joululta, jolloin sain lahjaksi jättimäisen koirapehmolelun. Sinä jouluna kuvatulla videolla onkin nähtävissä joka otoksessa ainakin kaksi taustahahmoa: yksi hyvin iloinen pikkutyttö juoksemassa ympäriinsä uuden koiransa kanssa.

*Jouluaattona 19 vuotta sitten sain kuulla odottavani kauan toivomaamme vauvaa, paras joululahja ikinä. 

*Joulutervehdys joka on hyvin jäänyt mieleeni on kun tapasin oikean joulupukin Rovaniemellä, kun olin noin kahdeksan vuotias. Se oli sen ikäiselle pojalle tosi iso juttu, kun Se Oikea Joulupukki toivotti kädestä pitäen hyvää joulua!

*Kun saimme poikani kanssa MTV3:sen Joulukeräyksestä 500 markkaa, sillä sitten ostettiin paljon ruokaa ja joululahjoja. Olin ollut pitkään työttömänä, joten siitä lahjasta tuli kyyneleet silmiin, niin kiitollisuudesta, että meitäkin köyhiä autettiin saamaan Hyvä Joulumieli.

Edelleen joulumuistoja ja tervehdyksiä pääsee kirjoittamaan samalla, kun osallistuu joulukalenteriarvontoihin osoitteessa: www.asuntoinfo.fi

Sesongeista ja vähän joulukalenterijuttuakin!

Toimittajana työskentely on siitä kummallista, että aina pitää osata katsoa tietyllä tavalla eteenpäin. On vaikea nauttia juuri tästä hetkestä, sillä seuraavan sesongin tuotteet tungetaan postiluukusta sisään, ne täyttävät sähköpostin ja kurkkivat edustajien olan takaa ennenkuin on ehtinyt edes tajuta että mikä sesonki on juuri nyt meneillään.

Keväällä ja alkukesästä fiilisteltiin jo tulevaa joulua, mietittiin kuusenkoristeita ja kransseja. Nyt kun joulu on oikeasti ovella, ihan muutaman päivän päässä mietitään täällä jo kevättä ja kesää. Viimeisen parin kuukauden aikana olen rampannut showroomeilla ihmettelemässä tulevan kevään/kesän värejä ja kuoseja (pastellia tulossa, keltaista ja harmaata erityisesti), kuunnellut joululaulujen sijaan linnunlaulua, syönyt mansikoita ja melonia.

Lähde

Olen aina ollut sitä ihmistyyppiä joka katsoo eteenpäin, puskee elämässä kohti jotain, minä olen se joka vihaa jumittamista ja paikallaanoloa. En pysty istumaan viittä minuuttia paikallani hermostumatta ja ajatus rentoutuslomasta hiekkarannalla ahdistaa, koska siellähän ei ole mitään tekemistä. Mutta toisaalta välillä tuntuu, että puolen vuoden tai muutaman kuukaudenkin eteenpäin katsominenkin tuntuu hassulta. Varsinkin kun pitäisi jakaa teille lukijoille ajankohtaista tietoa ja samalla koittaa elää vapaa-ajalla juuri tässä hetkessä eikä kesähelteillä touhottaa hauskoista tonttumukeista tai talven pakkasilla Pentikin upeista papukaija-kuoseista.

Nyt pysynkin ihan tässä ajassa ja hetkessä ja muistutan, että meillä on hauska joulukalenteri käytössä nettisivuilla. Upeat yhteistyökumppanimme ovat valinneet tuottevalikoimistaan tuotteita teille arvottavaksi ja kaksi onnekasta ihmistä onkin jo palkittu ainakin hiilihapotuskoneella ja kylpylälipuilla. Arvontoja suoritetaan joka ikinen päivä aina aattoon asti, joten käykääpä kaikki kurkkimassa mitä niiden luukkujen takaa löytyy.

ASUNTOINFON JOULUKALENTERIIN PÄÄSET TÄSTÄ

Ahdistava joulu

Täällä blogin puolella on ollut kovin hiljaista viime aikoina, kiire on pitänyt meidät toimituksen jäsenet tiukasti kiinni painetussa lehdessä ja nettielämä on jäänyt vähän rappiolle. Vuoden viimeinen numero, eli lehti numero viisi, lähti maanantaina painoon ja saadaan sieltä varmaan ensi viikon alussa. Minulle tämä tarkoittaa jälleen kerran huikeasta stressitaakasta luopumista ja sitä, että voin hetken aikaa hengähtää ennenkuin alan stressaamaan IDEAkirjaa ja ensi vuoden ekaa numeroa. Sitä ennen olisi tiedossa kuitenkin esimerkiksi meidän porukan pikkujoulut huomenissa ravintola Farangissa.

Lähde: weheartit.com

Olen ollut niin kiireinen duunin kanssa, että en ole ehtinyt edes kierrellä mitään sisustusliikkeitä, tai kauppoja ylipäätään viime aikoina. Stockan jouluikkunan sentään kävin kurkkimassa viime sunnuntaina poikaystäväni kanssa. Ei tunnu yhtään siltä että joulu tulee, kun ikkunasta ulos katsoessa näkee pelkkää mustaa ja kuraa. Mulle joulun tulo on alkanut aina siitä, kun näen ensimmäinen jouluisen Coca Cola-mainoksen telkkarista. Tänä päivänä en ehdi hirveästi telkkaria edes katsella, mutta onnistuin sattumalta näkemään sen viime lauantaina. Silti ei ole joulufiilistä, mihin se on kadonnut?

Lähde: weheartit.com

Tuntuu että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän on sitä joulufiilistä. Joulu on alkanut itseasiassa ahdistaa minuua, kaikki se kiire, stressi ja panikointi mitä siihen liittyy on alkanut kuristaa kurkkua joka vuosi enemmän ja enemmän. Ainoa asia josta olen joulussa nauttinut on se, että se on ollut yksi niitä harvoja hetkiä koko vuonna, kun perheeni on kasassa, saman katon alla. Tänä vuonna niin ei ilmeisesti ole ja se surettaa. Tuntuu kuitenkin turhalta alkaa luomaan omia jouluperinteitä vielä tässä vaiheessa, sillä kaipaan edelleen, lähes kolmikymppisenäkin, äitini seuraa jouluna. Ajatus siitä, että viettäisin joulun ystävieni kanssa on ihana, mutta en tiedä pystyisinkö siihen.

Herättääkö joulu teissä ajatuksia, tunteita, odotuksia tai jotain muita fiiliksiä?