Sydänverta luovuttamassa

Kävin verenluovutuksessa. Koossa on nyt 41 kertaa, 18,45 litraa. Syy moiseen harrastukseen on selvä: halu auttaa. Ja onpa ehkä hieman omakin lehmä ojassa, itselle kun kelpaa vain oman tyypin veri, ja jos sitä joskus tarvitsee olisi toki mukavaa että sitä olisi tarjolla. Niin ja tietysti lisäksi verenluovutus on verrattoman helppo tapa auttaa, joskus jopa pelastaa ihmishenkiä.

Toisin on sydänverenluovutuksessa. Tapahtuma on kestoltaan arvaamattoman pitkä, se on usein uuvuttava, jopa kivulias. Saattaa olla että kesken prosessin joudutaan toteamaan että luovuttajan ja vastaanottajan sydänverityypit eivät ole yhteensopivat. Vastaanottaja saattaa yllättäen saada pahojakin komplikaatiota, näin käy tyypillisesti silloin kun vastaanottaja on kesken luovutuksen altistunut jollekin uudelle trendille.

Olin ennen ammattimainen sydänverenluovuttaja. Työ kävi liian raskaaksi eivätkä kehitysnäkymät olleet häävit. Omaa sydänvertaan piti myydä tietäen vastaanottajien onneton maksuvalmius ja prosessin lopputuloksen itsestä riippumaton arvaamattomuus. Vaikka sydänveritietämykseni oli korkealla tasolla, oli vastaanottaja usein mielestään asiantuntemukseltaan vertaiseni, jopa yläpuolellani. Ja tietysti, kun sydänverenluovutuksesta on kyse, oli vastaanottajalle turha puhua järkeä. Näissä tilanteissa toimintaa ja päätöksentekoa ohjasi luonnollisesti sydämen ääni.

Kuva: SPR

Sydänverellä ei pelasteta henkiä. Sen vaikutukset ovat kovin paljon arkisempia mutta toisaalta ne ulottuvat laajalti yksilötason ulkopuolelle. Parhaimmillaan yksi luovutuskerta voi tehdä useampiakin perheitä onnelliseksi, ehkä pelastaa taloudelliselta katastrofiltakin (joiden seuraukset ovat toisinaan hyvinkin traagisia). Huomionarvoista on myös, että yhden luovutuskerran vaikutukset ovat aina erittäin pitkäkestoiset, vuosikymmeniä. Parhaiten onnistuvat luovutukset jossa myös vastaanottaja ymmärtää että heille luovutettu sydänveri ei ole vain heitä varten ja se jää vaikuttamaan heidän jälkeensäkin, ja mikä tärkeintä, he ovat sisäistäneet sydänveren yhden perusominaisuuden: heille tehty luovutus ei yksin ole onnellisuuden tae.

SPR:n verenluovutuksessa on usein pulaa luovuttajista. Sydänveripuolella varmasti myös, mutta tavallisesta verenluovotuksesta se poikkeaa sikäli, että kestävä kehitys tarvitsee myös hyviä, epäitsekkäitä sydänveren vastaanottajia. Mukavuudenhaluisena ja sielultani herkkänä pitäydyn toistaiseksi tavallisen verenluovutuksen parissa.

P.S. Jos sinä et ole vielä kokeillut, nyt on juuri oikea aika aloittaa. Tavallista verenluovutusta siis. Apua tarvitaan aina.