Sovittu!

Pientalohankkeet ovat sopimusten villi länsi. Tekemisiä sovitaan harvoin paperilla, tarjouspyyntöjen jälkeen siirrytään suulliseen kommunikointiin eikä lopullisen kaupan sisällöstä ja ehdoista jää mitään myöhemmin yksiselitteisesti todennettavaa jälkeä.

Kun sitten (huomaa, ei jos) jotain menee pieleen tai asioita tarvitsee muusta syystä ruveta selvittelemään, joudut toteamaan että olet lasauttanut itseäsi omalla paukkuraudalla jalkaan. Kuluttajansuojalaki on toki pienen ihmisen puolella ja reikä jalassasi tulee kyllä kuntoon viimeistään ajan parantamana, mutta kivusta ja särystä tuskin tulet saaman minkäänlaista kompensaatiota. Pahimmassa tapauksessa onnut loppuelämäsi.

Paha piirre suomalaisessa omakotirakentajassa ja remontoijassa on se, että näistä vahingonlaukauksista ei paljoa huudella. Todetaan vain että näin kävi ja sappea nieleskellen nuollaan hiljaisuudessa omia haavoja. Oma
typeryys sopimuksentekohekellä nolottaa niin, että asian haluaa vaieta kuoliaaksi.

Näiden huonojen kokemusten hautausmaa kasvaa koko ajan ja valtaa alaa terveeltä liiketoiminnalta. Jos sopimuskumppanisi ei halua sopia asioista paperilla, voit yhtä hyvin ojentaa pussillisen kultaasi Daltonin veljeksille...

Sovittaisiinko siis niin, että et enää koskaan tee sopimusta suullisesti?

50 tapaa antaa farkuille uusi elämä

Silloin, kun farkut nuorison uniformuiksi juurtuivat Suomeen, oli niiden kangas peltimäistä, vahvaa ja kestävää – työhousujen materiaalia. Niitä sitten rantakallioilla kivillä ja merivedellä pehmitettiin; koulutunnilla tehtiin harpilla reikiä polven kohdalle ja takataskuja venyteltiin. Ja äidit olivat vihaisia: uudet, kalliit housut piti saada ja heti ne pilataan, kyllä muoti on sitten kamalaa...jäkä jäkä, ja tämä siis muutama vuosikymmen sitten.

Paljon on denimiä veivattu vaatteiksi, ja farkkukangas on yhä arvossaan. Hitulaisiksi kuluneet, pehmeät ja reunoista rispaantuneet farkkuasut ovat mitä parhainta uusiokäyttömateriaalia. Raija Räisänen on kirjoittanut ja Minerva Kustannus Oy kustantanut alkusyksystä ilmestyneen teoksen Farkkujen uusi elämä – 50 innostavaa ideaa.

Vanhoista farkuista saa pienellä vaivalla aikaan monenlaista kivaa: taskuista kukkamaljakon, lahkeista päiväpeiton, farkkusuikaleista kiertämällä helmet… Mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Alkusanoissa kirjoittaja tunnustautuu todelliseksi käsityöihmiseksi, jonka alkuihastus farkkukangastöihin alkoi kansalaisopiston farkkutyökurssilla: ”Olin laittanut kauniiden farkkumerkkien vuoksi talteen matonkuteiksi leikattujen farkkujen takakaarrokkeita, joissa oli pätkä vyötärökaitaletta mukana. Kurssilla pyörittelin niitä käsissäni ja opettajan myötävaikutuksella tein niistä pussikon eteiseen.” Kuvasta näkyy se osa viisien farkkujen takakaarroketta, missä taskunsuussa on farkkujen merkkilappu. Todella tyylikästä ja kekseliästä!

Uskon, että ompeölutaitoisten henkilöiden hyppysistä on syntynyt toinen toistaan villimpiä farkkukangasideoita, ja tämä kirja esitteleekin Raija Räisäsen uusista käyttöideoista parhaat. Mukana on sekä helppoja ja nopeasti valmistuvia töitä että enemmän aikaa vieviä ja näppäryyttä vaativia ideoita. Kaikista on annettu selkeät mallit ja teko-ohjeet. Kirjan ohjeet on jaoteltu: on rasiat ja kotelot, joihin on muun muassa sijoitettu kukkamaljakko ja kukkaruukun suojus; liinat ja matot; pussit ja kassit; kattaustarvikkeet, huomioitu on esimerkiksi hammastikkukotelo; tyynyt ja peitot; kellot ja korut sekä kyltit, kirjat ja kehykset.

Kussakin työohjeessa on erillinen yksityiskohtainen tarvikelista helpottamaan materiaalien haalimista. Käytetyt farkut ovat mainio käsityömateriaali, sillä niitä on runsaasti saatavana esim. kirpputoreilla, ja vieläpä varsin edullisesti. Denim vanhenee ja kuluu kauniisti, ja kangas on vielä vahvaa käytön jälkeenkin. Huomattavaa on myös se, että farkuista voi käyttää kaikki. Jopa farkkujen saumoista saa kirjan opastamana hauskan maton ja taskuista tukevan lautasliinatelineen.

Osa ohjeista on varsin helposti toteutettavissa, osa vaatii varmasti enemmän sorminäppäryyttä. Suosittelen kirjaa lämpimästi vähänkin ompelusta kiinnostuneille: niitä käsiissään käännellessä ja väännellessä syntyy uusiokäyttöisiä inspiraatioita kuin itsekseen.