Sovittu!

Pientalohankkeet ovat sopimusten villi länsi. Tekemisiä sovitaan harvoin paperilla, tarjouspyyntöjen jälkeen siirrytään suulliseen kommunikointiin eikä lopullisen kaupan sisällöstä ja ehdoista jää mitään myöhemmin yksiselitteisesti todennettavaa jälkeä.

Kun sitten (huomaa, ei jos) jotain menee pieleen tai asioita tarvitsee muusta syystä ruveta selvittelemään, joudut toteamaan että olet lasauttanut itseäsi omalla paukkuraudalla jalkaan. Kuluttajansuojalaki on toki pienen ihmisen puolella ja reikä jalassasi tulee kyllä kuntoon viimeistään ajan parantamana, mutta kivusta ja särystä tuskin tulet saaman minkäänlaista kompensaatiota. Pahimmassa tapauksessa onnut loppuelämäsi.

Paha piirre suomalaisessa omakotirakentajassa ja remontoijassa on se, että näistä vahingonlaukauksista ei paljoa huudella. Todetaan vain että näin kävi ja sappea nieleskellen nuollaan hiljaisuudessa omia haavoja. Oma
typeryys sopimuksentekohekellä nolottaa niin, että asian haluaa vaieta kuoliaaksi.

Näiden huonojen kokemusten hautausmaa kasvaa koko ajan ja valtaa alaa terveeltä liiketoiminnalta. Jos sopimuskumppanisi ei halua sopia asioista paperilla, voit yhtä hyvin ojentaa pussillisen kultaasi Daltonin veljeksille...

Sovittaisiinko siis niin, että et enää koskaan tee sopimusta suullisesti?