Kasvoin pienellä paikkakunnalla Turun vieressä ja meillä oli kaksi kirjastoa joista toinen, pienen pieni sivukirjasto oli hyvin lähellä kotiani. Systemaattisesti etenin lukien ensin lastenkirjat, sitten nuortenkirjat ja lopulta aikuistenkirjat runoista lähtien. Rakastuin viidennellä luokalla tulisesti fantasiakirjallisuuteen ja siitä asti olenkin intohimoisesti lukenut seikkailuista niin lohikäärmeiden, kuin tonttujenkin joukossa.
Yläasteella innostuin pohjapiirroksista ja sisustuskirjoista. Piirtelin unelmatalojeni pohjapiirrustuksia ja sijoittelin erilaisia huonekaluja pitkin piirrustuksia. Mietin tapetteja ja maaleja. Sen jälkeen tulivat tietokirjat: musiikki, historia, julkkikset ja kaikki mahdollinen. Jossain vaiheessa luin avaruudesta ja noituudesta.
Tänä päivänä jos joku kysyy, että millaisista kirjoista pidän ja vastaan rehellisesti, että luen ihan kaikkea laidasta laitaan, saan usein vastaukseksi silmien pyörittelyä. Ei kukaan lue kaikkea. Mutta minä oikeasti luen. Samaan aikaan minulla saatta olla kesken poliittisesti kantaaottava kirja, kasvisruokailuun liittyvä kirja, chicklit kirja ja vaikkapa kotimaista runoutta sisältävä kirja. Rakastan kaikkia kirjoja tasapuolisesti, välittämättä siitä millaiset kannet niillä on.
Joskus olen sanonut, etten lue huonoja kirjoja. Haluaisin ajatella sen vieläkin olevan totta, ei ole huonoa tarinaa, on kylläkin huonoja kertojia. Kaikkia meistä ei ole tarkoitettu kirjailijioiksi ja on surullista kuinka paljon huonoja tarinankertojia päästetään maailmalle tänä päivänä.
Ja miten tämä kaikki liittyi siihen kuuluisaan jouluun? No jouluna voin hautautua peittojen alle, ottaa viereeni suklaarasian ja kerätä toiselle puolen vinon pinon kirjoja. Uppoutua tuntikausiksi uusiin maailmoihin, taistella örkkejä vastaan ja siinä sivussa rakastua tulisesti Manhattanin vilskeessä, se on jotain mistä en halua ikinä luopua.
