Ahdistava joulu

Täällä blogin puolella on ollut kovin hiljaista viime aikoina, kiire on pitänyt meidät toimituksen jäsenet tiukasti kiinni painetussa lehdessä ja nettielämä on jäänyt vähän rappiolle. Vuoden viimeinen numero, eli lehti numero viisi, lähti maanantaina painoon ja saadaan sieltä varmaan ensi viikon alussa. Minulle tämä tarkoittaa jälleen kerran huikeasta stressitaakasta luopumista ja sitä, että voin hetken aikaa hengähtää ennenkuin alan stressaamaan IDEAkirjaa ja ensi vuoden ekaa numeroa. Sitä ennen olisi tiedossa kuitenkin esimerkiksi meidän porukan pikkujoulut huomenissa ravintola Farangissa.

Lähde: weheartit.com

Olen ollut niin kiireinen duunin kanssa, että en ole ehtinyt edes kierrellä mitään sisustusliikkeitä, tai kauppoja ylipäätään viime aikoina. Stockan jouluikkunan sentään kävin kurkkimassa viime sunnuntaina poikaystäväni kanssa. Ei tunnu yhtään siltä että joulu tulee, kun ikkunasta ulos katsoessa näkee pelkkää mustaa ja kuraa. Mulle joulun tulo on alkanut aina siitä, kun näen ensimmäinen jouluisen Coca Cola-mainoksen telkkarista. Tänä päivänä en ehdi hirveästi telkkaria edes katsella, mutta onnistuin sattumalta näkemään sen viime lauantaina. Silti ei ole joulufiilistä, mihin se on kadonnut?

Lähde: weheartit.com

Tuntuu että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän on sitä joulufiilistä. Joulu on alkanut itseasiassa ahdistaa minuua, kaikki se kiire, stressi ja panikointi mitä siihen liittyy on alkanut kuristaa kurkkua joka vuosi enemmän ja enemmän. Ainoa asia josta olen joulussa nauttinut on se, että se on ollut yksi niitä harvoja hetkiä koko vuonna, kun perheeni on kasassa, saman katon alla. Tänä vuonna niin ei ilmeisesti ole ja se surettaa. Tuntuu kuitenkin turhalta alkaa luomaan omia jouluperinteitä vielä tässä vaiheessa, sillä kaipaan edelleen, lähes kolmikymppisenäkin, äitini seuraa jouluna. Ajatus siitä, että viettäisin joulun ystävieni kanssa on ihana, mutta en tiedä pystyisinkö siihen.

Herättääkö joulu teissä ajatuksia, tunteita, odotuksia tai jotain muita fiiliksiä?