keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Mistä on pienet talouskriisit tehty?

Ahneudesta, korruptiosta, suhteellisuudentajun puutteesta. Niistä on pienet talouskriisit tehty. Ja suuretkin. Senhän jo tiesitkin. Vaan pahoitatkos mielesi kun kerron, että nämä paheksuttavat ominaisuudet ja syyt eivät aiheuta talouskriisejä vain ilmentyessään poliitikkojen ja johtajien persoonissa?

Yhtä suurella panoksella kansallisten ja kansainvälisten talousjärjestelmien kriisiyttämiseen osallistuvat kotiensa lämmössä tai viileydessä kellivät keskiluokkaiset Giorgiokset, Jorget ja Pertit perheineen. Kun vuodessa saa palkan neljältätoista kuukaudelta, kun meistä vähäisimmilläkin lahjoilla varustettu napinpainaja tienaa kolme tonnia kuussa ja kun asuntolainaa otetaan koko loppuelämäksi sen koko loppuelämän tuloilla maksettavaksi, ollaan ongelman ytimessä.

Kun kansantalous kevyesti niiaa, kuten niillä on tapana toisinaan tehdä, ja osa tästä asuntovelkaansa liki hirttäytyneestä keskiluokasta kompastuu omaan suhteellisuudentajuttomuuteensa, joutuvat pankit vaikeuksiin. Toki niiden virheeksi on laskettava löperö lainananto, mutta näin nämä kaksi osapuolta ovat yhdessä tuumin luoneet asuntokuplan jonka puhkeamista esimerkiksi Espanjassa nyt ihmetellään.

Ei hätää. Espanja ja Kyproskin pelastetaan. Juttatäti ja Jyrkisetä tukee, meidän yhteisillä rahoillamme. Mutta ennenkuin seuraavan kerran auot tästä päätäsi kaveriporukoissa, muista että saatat hyvinkin itse olla osallisena suomalaisen asuntokuplan puhaltamisessa ja usko tai älä, pieni ihminenkin voi kaataa maan talouden. Ei nyt ehkä aivan yksin, mutta porukalla...

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Suomalaisia tuoleja

Heippa pitkästä aikaa sinne ruudun toiselle puolelle! En ole ehtinyt tänne Asuntoinfon blogin puolelle mitään pohdintoja näpytellä, sillä tässä ollaan painettu hirveällä puhinalla kasaan tulevaa kolmosnumeroa, jotta pääsen sinne viime kerralla haaveilemalleni lomalle heinäkuussa. Ja nyt alkaa näyttää sen verran hyvältä, että ehdin avata tämän ruudun ja kertoa teille muutamia juttuja....

Olin viime viikolla Finnish Desgin Shopin pop up storen avajaisissa, erään toimittajakollegani kanssa. Pop up storessa oli esillä myös suomalaisia design-tuoleja joita testailimmekin ahkerasti istuen koko illan. Tuolit muistuttivat minua siitä, että työpöydälläni on jo pitempään ollut eräs kirja jonka haluan teillekin esitellä. Kyseessä on Wsoy:n julkaisema Muotoilun aarteet Suomalaisia tuoleja-kirja.

Kirja on selkeä läpileikkaus suomalaiseen designiin, keskittyen nimenomaan olenaisiin eli niihin tuoleihin. Se kertoo tuolien valmistustiedot sekä esittelee niiden suunnittelijoita ja valmistajia. Ihan loistava kirja! Olen useampana päivänä jäänyt selailemaan sitä, miettien joidenkin tuolien kohdalla, että mistä sen muotokieli on saanut inspiraationsa ja mitä suunnittelijan päässä on liikkunut (ihan hyvässä mielessä) ja miten hän on päätynyt juuri sellaiseen ratkaisuun.

Pop up storen avajaisisa oli tosiaan useampia näistä tuoleista testattavana ja juuri tuolien kohdalla voi helposti huomata, että design-tuote ei ole pelkkä koriste, vaan nimenomaan käyttöesine. Oma suosikkini on jo useamman vuoden ollut Eero Aarnion legendaarinen Pallo-tuoli, ehkä saan sen joku päivä ihan omaan kotiini.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Kuinka ihmiskäsi osaa

Yläasteen käsityönopettajallani oli tapana meidän tihenevissä testrosteronihuuruissa pörräävien miehenalkujen enemmän tai vähemmän onnistuneita tekeleitämme ”ihaillessaan” välillä kallistaa päätänsä taaksepäin, harkiten tiirustaa tuota hyvällä tuurilla vain vähän epäonnistunutta luomusta ja verkkaan lausahtaa: Kuinka ihmiskäsi osaa...

Kovin on ihmiskäden osaaminen noista päivistä muuttunut. Suunnittelutyössä ehkä enemmän kuin missään muualla. Kun vielä parikymmentä vuotta sitten kaikki suunnitelmat piirrettiin käsin, ei nykyään enää löydä suunnittelutoimistoa joka pärjäisi ilman tietokoneita. Käsin piirtäminen on jäänyt lähinnä luonnosteluvaiheen menetelmäksi, nopeutensa ja käsi-paperikäyttöliittymän helppouden vuoksi. Ei tarvitse odotella tiimalasin tai rantapallon pyörimistä, valikoihin ei voi eksyä, ei ole järjestelmän kaatuilua...

Näyttävien 3d-visualisointien ja tietomallinnuksen yleistyessä löytyy kuitenkin vielä ”old school” -suunnittelua, ihmiskäden osaamista. Työpöydälleni päätyy edelleen, joskin harvakseltaan, rakennesuunnitelmia ja pinnantasauksia jotka on käsin tussattu. Omista töistänikin parhaat on piirretty käsin paperille (ja valitettavasti sitten siirretty pöytälaatikkoon), joskin on myönnettävä että kun vihdoin annoin periksi tablettivillityksen paineen alla, ovat viimeaikojen tuherrukset syntyneet kosketusnäytölle sormin sivaltaen.

Vuoreksen asuntomessuilla arkkitehtipariskunta Nakari & Vimpari ovat suunnitelleet asiakkailleen kodin käyttäen vain kynää ja paperia. Ja tietysti päitään. Se näkyykö tämä tavanomaista suorempi yhteys harmaan massan ja paperin välillä jollain tavoin kohteen ratkaisuissa ja niiden toimivuudessa on verrattomalla tavalla jokaisen itse todettavissa kun asuntomessut avataan.

On hienoa että vielä on ihmiskäsiä jotka osaavat. Ja terveisiä Koivukonnalle, missä lienetkään.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Mitä kesään kuuluu?

Lapsenlapseltani toiselle siirtyvissä mummulan kirjoissa on satoja kertoja läpiluettu, viinirypäleiden kuorien ”ypinöiden” tahrima ja havainnollisin kuvin varustettu Nalle Puh -sarjaan kuuluva kirja Mitä kesään kuuluu? Uskomatonta, mutta totta: kirja on ollut tyttärentyttäreni, nyt kuusivuotiaan lempikirjoja. Hän halusi kerta kerran jälkeen kuulla sen, miten Nalle Puhin ystävä, totisen oloinen puutarhassaan ahertava Kani opetti Puolen hehtaarin metsän asukkaille kuinka hyödyllisiä ötökät ovat puutarhassa.
Jo muutama vuosi sitten pieni tyttönen ymmärsi, että ilman kastematoja puutarhan multa ei pysy kuohkeana; ilman toukkia ei tule perhosia; ilman mehiläisiä kukat eivät kuki, eikä Nalle Puh saa hunajaansa. Tiivistettynä: Kasvit tarvitsevat hyönteisiä levittämään siitepölyä kukasta kukkaan. Jotkut hyönteiset estävät toisia hyönteisiä tuhoamasta maanviljelijöiden satoa. Kaikki hyönteiset – ötökät – osallistuvat luonnon herkän tasapainon ylläpitämiseen.

Tällainen on nyt aasinsiltani, jolla houkuttelen viherpeukaloita pihalle ja puutarhaan tarkastelemaan tarkoin silmin asioita, mitä tapahtuu nyt kasvustossa. Tällä hetkellä vallitseva viileä kausi ei ole lainkaan haitaksi kasveille. Monien keväällä kukkivien kasvien kukkimiskausi on venähtänyt pidemmäksi. Sekä keväällä että syksyllä istutetut taimet keräävät nyt voimaa kestääkseen sitten suvemmalla auringon paahdetta, kuivuutta ja mahdollisia kasvitauteja tai niitä pahoja ötökäitä. Meilläpäin nyt hedelmäpuut lopettelevet kukintaansa; syreenit kukkivat tuoksuvana vaahtona. Asun alueella, jossa vanhojen talojen tonttien rajat kasvavat syreeniaitoja. Iltaisin tuoksu huumaa – konkreettisesti. Nyt kukkivat myös monet puistojen puut: hevoskastanjoidenkin ylpeät kukkapyramidit kestävät näillä keleillä useamman päivän. Kuulin, että omenasadosta tulee mainio, kukinta oli runsas ja pölytys onnistunut.

Pienet sipulikukkijat ovat kukkineet loppuun, narsissit kuivuneet, mutta tulppaanit hehkuvat vielä monin paikoin. Nyt alkavat erilaiset laukat kukintoaan. Tämä perenna on noussut parin viime vuoden aikana suosituksi. Tunnetuin laukka lienee kaunis ja maukas ruohosipuli, siitä suurempi ja näyttävämpi versio on ukkolaukka. Sen kukinnosta saa syksyllä näyttävän kuivakukan. Parhaillaan on kukintansa aloittanut myös elegantti, vanhanaikainen pieni särkynyt sydän, tunnetaan myös nimellä kesäpikkusydän, joka kukkii syyskuuhun asti.
Torit pursuavat kesäkukkien valikoimista. Hallaöiden pelosta kaikille parvekkeille tai piharuukkuihin ei vielä ole istutettu ryhmiä, mutta kyllä kauppa silti koko ajan käy. Varmoista kesäkukkien suosikeista: pelargonioista, marketoista, petunioista, samettiruusuista ja lumihiutaleista on saatavana taas useita uusia värejä ja lajikkeita. Bongasin eilen kauppapuutarhasta keltaisia pelargonioita ja lähes mustia riippuvia petunoita. Istutuksiin kannattaa kokeeksi yhdistellä perennoja ja mausteyrttejä: laventelia, timjamia, kuunliljaa, neilikkaa, tai vaikka heinäkasveja.

Perennapenkkejä tarkasteltaessa voidaan huomata, että sinne on syntynyt – monesta eri syystä johtuen – aukkoja. Näihin aukkoihin kannattaa nyt istuttaa joko perennoja tai kesäkukkia, ihan mieltymysten mukaan. Kukkapenkkejä voi nyt myös lisälannoittaa, jos se jäi toukokuussa tekemättä. Rikkakasvien poistaminen alkaa heti kasvukauteen herättäessä.
Jos piha kaikesta huolenpidosta ja kasvien lisäämisellä vaikuttaa silti aneemiselta, voi sinne aina lisätä ruukkuihin istutettuja silmäniloja. Ulkoruukkujen valikoima puutarhamyymälöissä on vähintäänkin kattava. Samoin niihin istutettavien kasvienkin, uhkeat hortensiat ovat mainettaan kestävämpiä ruukkukasveja, erilaiset begoniat lisäävät hetkessä väriloistoa ja verenpisarat sekä pelargoniat sopivat erinomaisesti suuriinkin istutuksiin.

Alkukesä on kyllä puutarhurin parasta aikaa. On palkitsevaa nähdä eri kasvien kasvuunlähtö. Kateellisena sitä seuraa naapurin ikääntynyttä, huolella ja rakkaudella hoidettua plantaasia, josta on jo pari viikkoa kannettu raparperin varsia mehustettavaksi ja jopa omia vihreän parsan nuppuja herkkuhetkiin. Pihallaan kannatta kuljeskella, ei aina hiki pinnassa rehkiä. Kannattaa aistia alkukesää kaikin avoimin aistein, ja samalla tehdä havaintoja. Kukaan ei estä vaikka pitämästä päiväkirjaa luonnonilmiöineen, säätiloineen kaikkineen. Siitä saa osviittaa taas seuraavana vuonna.
Lämpimät säät tuovat kuitenkin taas tullessaan vähemmän tervetulleet vieraat. Vaikka ötökät ovatkin hyödyllisiä, niin kirvoja ja sen kaltaisia vihulaisia ei tarvitse suosia. Ne lisääntyvät tosi nopeasti, ellei niitä pääse pysäyttämään ajoissa. Parhaiten ja ympäristöystävällisimmin niistä pääsee eroon käsivoimin – kun leppäkerttujakaan ei enää laumoina kulje niitä siivoamassa. Kirvat on melkein yksitellen poimittava ja rusennettava ne sormien välissä, ja mielellään ennenkuin ne ehtivät lisääntyä. Niiden päälle voi myös ruiskuttaa pelkkää vettä, jolloin niille syntyy huima, joskin viimeinen luisumäki alas kasvista.

Kaikki kuvat: Anu Seppäläinen