Yläasteen käsityönopettajallani oli
tapana meidän tihenevissä testrosteronihuuruissa pörräävien
miehenalkujen enemmän tai vähemmän onnistuneita tekeleitämme
”ihaillessaan” välillä kallistaa päätänsä taaksepäin,
harkiten tiirustaa tuota hyvällä tuurilla vain vähän
epäonnistunutta luomusta ja verkkaan lausahtaa: Kuinka ihmiskäsi
osaa...
Kovin on ihmiskäden osaaminen noista
päivistä muuttunut. Suunnittelutyössä ehkä enemmän kuin missään
muualla. Kun vielä parikymmentä vuotta sitten kaikki suunnitelmat
piirrettiin käsin, ei nykyään enää löydä suunnittelutoimistoa
joka pärjäisi ilman tietokoneita. Käsin piirtäminen on jäänyt
lähinnä luonnosteluvaiheen menetelmäksi, nopeutensa ja
käsi-paperikäyttöliittymän helppouden vuoksi. Ei tarvitse
odotella tiimalasin tai rantapallon pyörimistä, valikoihin ei voi
eksyä, ei ole järjestelmän kaatuilua...
Näyttävien 3d-visualisointien ja
tietomallinnuksen yleistyessä löytyy kuitenkin vielä ”old
school” -suunnittelua, ihmiskäden osaamista. Työpöydälleni
päätyy edelleen, joskin harvakseltaan, rakennesuunnitelmia ja
pinnantasauksia jotka on käsin tussattu. Omista töistänikin
parhaat on piirretty käsin paperille (ja valitettavasti sitten
siirretty pöytälaatikkoon), joskin on myönnettävä että kun
vihdoin annoin periksi tablettivillityksen paineen alla, ovat
viimeaikojen tuherrukset syntyneet kosketusnäytölle sormin
sivaltaen.
Vuoreksen asuntomessuilla
arkkitehtipariskunta Nakari & Vimpari ovat suunnitelleet
asiakkailleen kodin käyttäen vain kynää ja paperia. Ja tietysti
päitään. Se näkyykö tämä tavanomaista suorempi yhteys harmaan
massan ja paperin välillä jollain tavoin kohteen ratkaisuissa ja
niiden toimivuudessa on verrattomalla tavalla jokaisen itse
todettavissa kun asuntomessut avataan.
On hienoa että vielä on ihmiskäsiä
jotka osaavat. Ja terveisiä Koivukonnalle, missä lienetkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti