Mitä kesään kuuluu?

Lapsenlapseltani toiselle siirtyvissä mummulan kirjoissa on satoja kertoja läpiluettu, viinirypäleiden kuorien ”ypinöiden” tahrima ja havainnollisin kuvin varustettu Nalle Puh -sarjaan kuuluva kirja Mitä kesään kuuluu? Uskomatonta, mutta totta: kirja on ollut tyttärentyttäreni, nyt kuusivuotiaan lempikirjoja. Hän halusi kerta kerran jälkeen kuulla sen, miten Nalle Puhin ystävä, totisen oloinen puutarhassaan ahertava Kani opetti Puolen hehtaarin metsän asukkaille kuinka hyödyllisiä ötökät ovat puutarhassa.

Jo muutama vuosi sitten pieni tyttönen ymmärsi, että ilman kastematoja puutarhan multa ei pysy kuohkeana; ilman toukkia ei tule perhosia; ilman mehiläisiä kukat eivät kuki, eikä Nalle Puh saa hunajaansa. Tiivistettynä: Kasvit tarvitsevat hyönteisiä levittämään siitepölyä kukasta kukkaan. Jotkut hyönteiset estävät toisia hyönteisiä tuhoamasta maanviljelijöiden satoa. Kaikki hyönteiset – ötökät – osallistuvat luonnon herkän tasapainon ylläpitämiseen.

Tällainen on nyt aasinsiltani, jolla houkuttelen viherpeukaloita pihalle ja puutarhaan tarkastelemaan tarkoin silmin asioita, mitä tapahtuu nyt kasvustossa. Tällä hetkellä vallitseva viileä kausi ei ole lainkaan haitaksi kasveille. Monien keväällä kukkivien kasvien kukkimiskausi on venähtänyt pidemmäksi. Sekä keväällä että syksyllä istutetut taimet keräävät nyt voimaa kestääkseen sitten suvemmalla auringon paahdetta, kuivuutta ja mahdollisia kasvitauteja tai niitä pahoja ötökäitä. Meilläpäin nyt hedelmäpuut lopettelevet kukintaansa; syreenit kukkivat tuoksuvana vaahtona. Asun alueella, jossa vanhojen talojen tonttien rajat kasvavat syreeniaitoja. Iltaisin tuoksu huumaa – konkreettisesti. Nyt kukkivat myös monet puistojen puut: hevoskastanjoidenkin ylpeät kukkapyramidit kestävät näillä keleillä useamman päivän. Kuulin, että omenasadosta tulee mainio, kukinta oli runsas ja pölytys onnistunut.

Pienet sipulikukkijat ovat kukkineet loppuun, narsissit kuivuneet, mutta tulppaanit hehkuvat vielä monin paikoin. Nyt alkavat erilaiset laukat kukintoaan. Tämä perenna on noussut parin viime vuoden aikana suosituksi. Tunnetuin laukka lienee kaunis ja maukas ruohosipuli, siitä suurempi ja näyttävämpi versio on ukkolaukka. Sen kukinnosta saa syksyllä näyttävän kuivakukan. Parhaillaan on kukintansa aloittanut myös elegantti, vanhanaikainen pieni särkynyt sydän, tunnetaan myös nimellä kesäpikkusydän, joka kukkii syyskuuhun asti.

Torit pursuavat kesäkukkien valikoimista. Hallaöiden pelosta kaikille parvekkeille tai piharuukkuihin ei vielä ole istutettu ryhmiä, mutta kyllä kauppa silti koko ajan käy. Varmoista kesäkukkien suosikeista: pelargonioista, marketoista, petunioista, samettiruusuista ja lumihiutaleista on saatavana taas useita uusia värejä ja lajikkeita. Bongasin eilen kauppapuutarhasta keltaisia pelargonioita ja lähes mustia riippuvia petunoita. Istutuksiin kannattaa kokeeksi yhdistellä perennoja ja mausteyrttejä: laventelia, timjamia, kuunliljaa, neilikkaa, tai vaikka heinäkasveja.

Perennapenkkejä tarkasteltaessa voidaan huomata, että sinne on syntynyt – monesta eri syystä johtuen – aukkoja. Näihin aukkoihin kannattaa nyt istuttaa joko perennoja tai kesäkukkia, ihan mieltymysten mukaan. Kukkapenkkejä voi nyt myös lisälannoittaa, jos se jäi toukokuussa tekemättä. Rikkakasvien poistaminen alkaa heti kasvukauteen herättäessä.

Jos piha kaikesta huolenpidosta ja kasvien lisäämisellä vaikuttaa silti aneemiselta, voi sinne aina lisätä ruukkuihin istutettuja silmäniloja. Ulkoruukkujen valikoima puutarhamyymälöissä on vähintäänkin kattava. Samoin niihin istutettavien kasvienkin, uhkeat hortensiat ovat mainettaan kestävämpiä ruukkukasveja, erilaiset begoniat lisäävät hetkessä väriloistoa ja verenpisarat sekä pelargoniat sopivat erinomaisesti suuriinkin istutuksiin.

Alkukesä on kyllä puutarhurin parasta aikaa. On palkitsevaa nähdä eri kasvien kasvuunlähtö. Kateellisena sitä seuraa naapurin ikääntynyttä, huolella ja rakkaudella hoidettua plantaasia, josta on jo pari viikkoa kannettu raparperin varsia mehustettavaksi ja jopa omia vihreän parsan nuppuja herkkuhetkiin. Pihallaan kannatta kuljeskella, ei aina hiki pinnassa rehkiä. Kannattaa aistia alkukesää kaikin avoimin aistein, ja samalla tehdä havaintoja. Kukaan ei estä vaikka pitämästä päiväkirjaa luonnonilmiöineen, säätiloineen kaikkineen. Siitä saa osviittaa taas seuraavana vuonna.

Lämpimät säät tuovat kuitenkin taas tullessaan vähemmän tervetulleet vieraat. Vaikka ötökät ovatkin hyödyllisiä, niin kirvoja ja sen kaltaisia vihulaisia ei tarvitse suosia. Ne lisääntyvät tosi nopeasti, ellei niitä pääse pysäyttämään ajoissa. Parhaiten ja ympäristöystävällisimmin niistä pääsee eroon käsivoimin – kun leppäkerttujakaan ei enää laumoina kulje niitä siivoamassa. Kirvat on melkein yksitellen poimittava ja rusennettava ne sormien välissä, ja mielellään ennenkuin ne ehtivät lisääntyä. Niiden päälle voi myös ruiskuttaa pelkkää vettä, jolloin niille syntyy huima, joskin viimeinen luisumäki alas kasvista.

Kaikki kuvat: Anu Seppäläinen