Ihmisen yhteys puihin

Daniel Butlerin teos Puun istuttamisen taito – Ylistys puille ja niiden istutusseremonioille, Kustannusyhtiö Moreeni 2012, on pienikokoinen iso kirja. Kauniisti piirroksin kuvitettu opus on ylistys puille ja niiden istuttamiselle. Se antaa ohjeet, kuinka puita kasvatetaan ja hoidetaan, mutta kertoo lisäksi kiinnostavia seikkoja maailman tunnetuimpien puulajien symboliikasta ja niihin liitetyistä traditioista sekä rituaaleista.

Ihmissuku on aikojen alusta asti turvautunut puihin etsiessään suojaa, lämpöä ja hoivaa. Teknistyvässä ja nopeasti muuttuvassa nykymaailmassa puiden kasvattaminen merkitsee mahdollisuutta palauttaa yhteys luontoon ja edistää sen hyvinvointia. Mainiossa ja viehättävässä pikkkukirjassaan Daniel Butler nivoo yhteen kulttuurisia, käytännönläheisiä ja kasvitieteellisiä syitä, jotka tekevät puista aina yhtä kiehtovia, ja selittää kuinka voisimme taas ottaa puut huomioon seremonioissa ja erityistilaisuuksissa. Oli sitten kysymys puun valitsemisesta lapsen syntymää juhlittaessa tai ilmastonmuutoksen torjumisessa, tämä kirja antaa omaperäisen ja valikoidun käsityksen puista ja niiden merkityksestä elämässämme.

Puun istuttamisen taito kertoo kuinka jo ennen kuin esivanhempamme alkoivat vaellella Afrikan tasangoilla Homo sapiensiksen elämä oli melkein yksinomaan puiden varassa: päiväsaikaan niistä sai ravinnon ja yöllä niiden oksat suojasivat saalistajilta. Omenat ja viikunat ovat vanhimpia viljelyskasveja; vuosisatojen mittaan puut olivat korvaamaton raaka-aineen lähde talojen, työkalujen ja esimerkiksi veneiden tekoon. Puut mainitaan myös vanhimmissa myyteissä ja kansantarinoissa, eri uskonnoissa on puilla ollut voimakas merkitys, esimerkiksi paratiisin omena- ja viikunapuut sekä useaan uskontoon kuuluva elämänpuu. Metsänhoidosta on ajan mittaan kasvanut elinkeino. Kauniita ja erikoislaatuisia puita alettiin 1800-luvulla etsiä eri puolilta maailmaa koristamaan kasvitieteellisä puutarhoja puistoja.

Sittemmin kiinnitettiin huomiota siihen, kuinka laajamittainen metsän tuhoutuminen vähentää luonnon monimuotoisuutta ja nyt pelätään ilmastonmuutosta. Tiedetään, että puut ovat ”maailman keuhkot” ja että tarvitsemme niitä voidaksemme elää ja hengittää. Butlerin kirja muistuttaa meitä monin tavoin huomioimaan puita. Eikä vähäisin niistä ole kehotus istuttamaan puu aina elämämme erilaisten merkittävien vaiheiden muistoksi: uuden syntymän, täysi-ikäistymisen, kihlauksen, avioliiton, vuosipäivän, eläkkeelle jäämisen ja muiston kunnioittamisen merkiksi.

”Jo puun istuttaminen tuo hyvää mieltä, mutta puun avustaminen sen eri elämänvaiheissa on vielä palkitsevampaa” neuvoo Butler ja selvittää siementen keräämisen ja istuttamisen kautta puun elämänvaiheet. Lopulta päädytään varttamisen ja kloonauksen kautta elävän lehtimajan tekemiseen. Anekdootteina mainitaan esimerkkejä maailman vanhimmista ja suurimmista puista. Opus on englantilaista alkuperää, ja sen huomaa valituista puulajikkeista. Mukana on oma koivummekin, mutta onhan aina hauskaa lukea apinanleipäpuusta, jota myös ylösalaisinpuuksi kutsutaan: ”Afrikkalaisen tarun mukaan maailmaa luotaessa jokainen eläin sai puun istutettavaksi, mutta ilkikurinen hyeena survaisi apinanleipäpuunsa maahan latva edellä.” Kirjan reilut 120 sivua ovat täynnä sekä faktaa että fiktiivisempiä juttuja paristakymmenestä puusta. Maailmaaparantaviin pohdintoihin on helppo yhtyä ja samalla toivon, että mahdollisimman moni lukisi tämän mainion pikkukirjan.