Nokkosista, muurahaisista ja muista mukavista ilmiöistä

Lämpöasteita on nyt meillä läntisellä rannikolla mittarin mukaan 13, aurinko leikkii meren laineilla ja muutaman metrin sekunnissa puhaltava tuuli tuo koivun siitepölyä keltaisina lehahduksina parvekkeelle. Tein päätöksen salamana: nyt on oikea aika lähteä keräämään kevään ensimmäiset nokkoset. Varustautuneena kumisaappailla (ikuinen käärmekammo), vanhoilla nahkahansikkailla, saksilla, muovipussilla ja kameralla suunnistin omaan nokkospaikkaani. Toisilla on omat mansikkapaikat, mutta mulla on nokkospaikka. Alue on suhteellisen kaukana ajoteistä, joten sinne ei päästöjä ole kerääntynyt ylenmäärin. Nokkonen on urbaani kasvi, joka viihtyy asutuksen lähellä, niinpä olenkin mietiskellyt mitä asutusta paikallani on ennen ollut. Nokkosten lisäksi siellä on villiintyneitä syreenejä ja omenapuita, joitain suuria kiviä kivijalasta hautautuneena kasvustoon.

Keväinen puistikko on kauneimmillaan: lehtipuiden kukinnot tuoksuvat, jossain kurluttaa sepelkyyhky, koivut ovat piiloutumassa vihertäviin harsoihinsa. Ja siellä viimevuotisten varsiensa ja kulottuneet ruohon keskellä terhakat nokkosen taimet odottavat. Ne ovat juuri nyt parhaimmillaan poimittaviksi ja kuivattaviksi tai ryöpättäviksi pakastimeen. Toki nokkosia voi koko kasvukauden poimia ja käyttää ruokaan, mutta silloin on viisainta poimia vain ylempiä lehtiä. Nokkonen on kevään villivihannesten ykkönen. Se on hyvänmakuinen ravintoainepakkaus, joka on helppo tunnistaa ja jota on vaivatonta poimia. Se ei maksa kuin keräämisen vaivan. Nokkosta on perinteisesti käytetty rohtona ja ravintokasvina pinaatin tapaan. Vuosisatoja tämä polttava yrttimme on ollut lääke lähes joka lähtöön: sitä on käytetty paitsi keuhko-, vatsa- ja virtsavaivoihin sekä koiranpuremiin, mutta myös kunnon kohennukseen ja lemmenlääkkeeksi. Nokkosessa on pinaattiin verrattuna monin verroin enemmän ravintoaineita, se sisältää myös muita vitamiineja, erityisesti karoteeneja ja erilaisia kivennäis- ja hivenaineita. Nokkosten keitinvettä ei kannata heittää hukkaan. Sitä voi käyttää hyödyksi monella tavalla, esimerkiksi hiusten huuhteluun ja kasvien lannoitteena.

Pussillinen nokkosen versoja mukanani tallustelen ruksahtelevien kotiloiden päällä pois puiden varjosta. Kotilot eivät ole kenenkään viherpeukalon ystäviä, ne vandalisoivat vihannesmaat. Konsteja niiden hävittämiseen on lukemattomia. Itse olen joitain hävityskonsteja kirjannut Asuntoinfon numeroon 4/2011 artikkelissa Syystöihin käsiksi.

Lähellä käyn vielä bongaamassa sen sinisen valkovuokon, jolla on kyllä virallisempikin nimi, balkaninvuokko. Taitan muutamia kukkivien puiden oksia maljakkoon. Mieleeni juolahti ystävättäreni, jonka luona mökillä käväisin pari päivää sitten. Tuliaiseksi hän hän pyysi tekstiviestillä: MUURAHAISMYRKKYÄ!!! Muurahaiset ovat useille jokakeväisiä – ei toivottuja – vieraita sekä omakoti- ja rivitaloissa että kesäasunnoilla. Tänä keväänä nämä massamarssijat ovat olleet ruoan perässä liikkeellä entistä aikaisemmin. Ja kerran mieluisan elinympäristön löytäneet muurahaiset ovat todella paikkauskollisia vuodesta toiseen. Hyvin varustetuissa puutarhamyymälöissä on erilaisia torjunta-aineita riesaksi äityvälle muurahaispopulaatille. Kotikonsteinkin voi muurahaisia yrittää torjua. Sisääntuloreittejä kannattaa tukkia erilaisin keinoi ja ruoka-aineet on syytä pitää tiiviissä säilytysrasioissa. Eri muurahaislajeille pätevät eri keinot. Esimerkiksi sokerimuurahaisia (niitä ihan pieniä mustia) varten on myynnissä hävityspakkauksia. Ennen sellaisen käyttämistä kannattaa pakettia hieman lämmittää, jotta sen sisällä oleva aine hieman lämpiää ja alkaa liikkua. Silloin se myös kiinnostaa muurahaisia enemmän. Kekomuurahaisia voi koittaa hävittää siten, että iskee kesällä rautakangen keon keskelle. Talvella kylmyys siirtyy kankea pitkin keon sydämeen, jolloin keon asukit todennäköisesti kuolevat kylmään.

Hus, pois noin kalman kalseat ajatukset. Katseeni osuu ujon kiurunkannuksen kurkistukseen vihreän keskeltä. Nyt on kevät, nyt nautitaan siitä ja sen antimista. Monet naapurit puuhastelevat pihoissaan. Omenapuut on leikattu, perennapenkit on siistitty ja siellä täällä sipulikukkien joukosta pilkistelee jo pionin ja särkyneen sydämen alkuja. Haravat suihkivat nurmikkoa siistittäessä; samalla kun viime syksyn viimeiset kuivat lehdet tulevat siivottua, saa nurmikko ilmastusta juurilleen. Pieni trekooli on käännetty siementen ja taimien istuttamista varten. Tuomessa ja terttuseljassa on jo nuput. Kevät on toivon ja uuden kasvun aikaa. Keittiössäni tuoksuu nokkosten nitriitti, se laimenee ryöpättäessä ja häviää viimeistään kun kasveista valmistetaan muhennosta tuoreiden ahvenfileiden seuraksi.