Lumen alta esiin tuli

Kun pääsin jännittämästä katoille kasaantuvan lumen painoa auringon otettua niskalenkin talvesta, vapautui mielessäni kapasiteettia paljolle muulle korkeaan majaani liittyvälle (rehellisyyteni vie tässä pystysuuntaisessa asiassa voiton nöyryydestäni). Päähäni putkahteli ajatuksia tolppajaoista, pilarien detaljeista, taivutus- ja leikkausmomenteista ja kaikesta rakentamiseen liittyvästä. Viimeistään siinä vaiheessa kun lumipeitteen kato eteni niin pitkälle, että takapihan kinosten alta paljastui alkutalvesta lumeen hautautuneet pihakeittiön runkopuut, kävi pakotus päässä ja vasarakädessä kestämättömäksi.

Meillä kaikilla on ristimme kannettavana, minun on rakentamisen pakkomielle. Tämä suomalaiselle miehelle melko tyypillinen psykoosin esiaste on voimaltaan ylitsekäymätön. Niinpä sitten eräänä sunnuntaina huomasinkin raahanneeni pihan sohjokasojen keskelle sekalaisen valikoiman työkaluja ja sinkoilin pitkin kellaria ja autotallia etsimässä nauloja, ruuveja ja kaikkea muuta pientä. Käytyäni läpi kaikki kätköni ja miljoonalaatikkoni olin valmis. Huomio! Rakenna!

Mittasin, sahasin, porasin ja naulasin kunnes olin hiestä ja räntäkuuroista läpimärkä, ja kas: kaksi vuotta runkoa kylkeensä vaikeroinut harkkoseinä sai parikseen puiset seinänraakileet. Illalla katselin sitä olohuoneen ikkunasta ja hyrisin tyytyväisyyttä. Osasin. Ripauksella tuuria ikkunan alareunakin osui nätisti tasan samaan korkoon naapurin aidan kanssa, vaikka en moista lainkaan ollut ajatellut. Räntää tiputelleiden pilvien lomasta pilkisteli aurinko ja näin, että olin tehnyt ikkunan leveyden suhteen oikean ratkaisun. Se oli tietenkin vain kohtuullista, kun olin asiaa kypsytellyt sen parikymmentä kuunkiertoa.

Kesän lämpimiä iltapäiviä ja viikonloppuja odotellessa mieleen palailee kaikkea muutakin mikä vielä on kesken. Autotallin sisäpuolen pinnat, pihalaatoitus, saunakin on kesken ja takkahuoneen katto pitäisi akustoida. Oikeastaan koko kämppä pitäisi maalata sisältä uusiksi: tenavien vaikutus sisäpintoihin on ollut ennakoitua kovempi. Kun näitä tekemättömyyksiä mielessään listaa, ymmärtää hyvin miksi syksyn pimenevät illat sysäsivät kaiken tuon tekemisen paljouden jonnekin mielen syvimpään onkaloon piiloon. Rakentaminen vaatii energiaa, ja kuten tiedämme, lähes kaikki maapallon energia on lähtöisin auringosta.

Nyt tuota energiaa on taas saatavilla ja talven ajan rakentamisen koukeroisesta maailmasta levännyt mieli on valmis aloittamaan uudelleen. Tarmokasta ja aurinkoista rakennuskesää 2012 kaikille kohtalotovereille!