Kuulen aina poikaystävältäni kommenttia siitä, että miten ihmeessä kiinnitän aina niin kumallisiin asioihin huomiota. Tiirailen kulkiessani esimerkiksi ihmisten kenkiä: niiden kuntoa, merkkiä, värejä, mallia ja sitä miten ihmiset niillä kävelevät. Muutenkin olen utelias luonne, kaduilla tallustellessani minusta on mukavaa vilkuilla sivusilmällä ihmisten koteihin. En ole kiinnostunut siitä mitä ihmiset kodeissaan puuhaavat, vaan sisustusratkaisuista ja hauskoista ideoista.
Asuin aiemmin Matinkylässä ja koiraa ulkoiluttaessa en voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, että erään talon seinustalla oli 12 ikkunaa, joista seitsemässä näkyi huoneessa riippuva klassikkovalaisin Lokki. Siinä sitten tuli mietittyä, että toivottavasti perheet eivät ole ajatelleet rakentavansa kovin yksilöllistä sisustusta.
Kaupoissa liikkuessanikaan en ikinä katso kokonaisuutta. Minulla on ystäviä jotka kiinnittävät huomiota kaupan yleisulkonäköön, he ovat niitä jotka ovat ns. somistusnatseja eivätkä asioi kaoottisissa liikkeissä. Minä sen sijaan harvemmin huomaan isoja kokonaisuuksia, saattaa olla etten huomaa isoja keltaisia alekylttejä ja hämmennyn kassalla, kun kerron saavani -25% alennusta "koska nyt on alekampanja". Ai on vai? Olen harhaillut kauppaan sen ihana pienen puisen rasian houkuttelemana ja keskittynyt siihen. Sivellyt sen pintaa ja ihaillut värejä. En ole kuullut edes kuulutuksia joissa kerrotaan megatarjouksista sillä kuuntelen aina yksin liikkuessani musiikkia.
On hauskaa huomata miten eri tavalla ihmiset huomioivat ympäristöään ja millaisiin asioihin kukin kiinnittää huomiota. Toinen kuuntelee laulun sanoja, toinen sen melodiaa. Minulle se pikkuriikkinen äänen värinä siinä biisin kohdassa 01:34 on juuri se juttu, mikä saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkärankaa ja pakottaa minut kuuntelemaan kappaleen uudestaan ja uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti