Mies pursuu intoa ja tietoa

Suomalaisista yhä suurin osa haluaa asua omakotitalossa, siksi pientalon rakentaminen on edelleen monen haaveena. Näin keväällä etsitään tontteja ja selaillaan talomallistoja ja punnitaan kustannuksia. Halutaan rakentaa omaa pesää, siis aika keväistä puuhaa, jota myös muuttolinnut tekevät. Ja mies kokee, että tämä soidintanssi myös hänen pitää suorittaa.

Kun kesä saapuu käydään taas messuilla, katsomassa, ihmettelemässä ja ihailemassa miten toiset rakentavat. Tätä kutsutaan asumisen trendeihin tutustumiseksi ja samalla luodaan uskoa itseensä. Mies vannoo mielessään, taloja katsoessaan, että kyllä minäkin tällaisen pytingin rakennan.

Rakentamista suunnittelevalle kaikki tieto on tarpeen. Vaikka rakentaminen vaatii ammattilaisia niin suunnitteluun kuin toteutukseen, on rakennuttajalla itsellään oltava riittävästi tietoa päätöksiensä pohjaksi. Ja tätä tietoa suomalaisella miehellä on! Omat tavat, harrastukset ja elämisen arki ovat niitä asioita, jotka vaikuttavat siihen, millaisessa talossa tuntuu hyvältä asua. Ja jokainen haluaa, että uusi talo on juuri se omien unelmien talo. Mies haluaa oman ”Eskon puumerkkinsä” näkyvän uudessa talossaan, eli on ihan oma tekemä.

Oma haasteensa on, että nykyrakentamisessa on paljon vaihtoehtoja. Kaiken takana häilyy vaade ekologisuudesta, ympäristöystävällisyydestä. Hiilijalanjäljet ja energiatehokkuus kuuluvat myös itseään kunnioittavan uudisrakentajan pohdintavalikkoon. Tosiasia tietysti on, että energian hinta kohoaa ja siksi talojen energiankulutusta pyritään vähentämään ja hallitsemaan. 

Matalaenergiarakentaminen tai pyrkimys pystyttää passiivitalo, mahdollisesti jopa energiaa tuottavaan pientalon rakentaminen, on muodikas tendenssi uudisrakentamisessa. Nämä haasteet suomalainen mies kohtaa ylväästi, netin ääressä tutkien ja punniten vaihtoehtoja. Lopuksi hän kokee valaistuksen ja tekee päätöksensä. Ja se on aina oikea, etenkin jos naapuri kysyy.

Suomalainen asuminen ei kuitenkaan ole arvoiltaan paljoa vuosien saatossa muuttunut. Oma yksityisyys ja rauha ovat niitä, mitä edelleen haetaan, vaikka tontit pienenevät ja rakentaminen tiivistyy. Kotini on yhä pienempi linnani, vesihautaa ei enää ole ja naapuri ei ole edes muurin takana, vaan harva orapihlaja-aita toimii tonttien rajana. Mutta tämän esteen takaa, voi hyvin kutsua naapuri huurteiselle ja puhua hänen kanssaan rakentamisesta. Noin miesten kesken.

Rakentamisen teknistyminen ja yhä suuremmat kustannukset ovat kuitenkin tuoneet haasteita ja siksi pientalon rakennusprojektin hallinta on tärkeää. Hyvin suunniteltu ja toteutettu rakentaminen on tae siitä, että uudessa kodissa viihdytään ja myös siitä, etteivät rakennusprojektin kustannukset karanneet ja että avio-onni jatkuu myös valmiissa, uudessa kodissa. Suomalainen kaukokatseinen mies kuitenkin uskoo itseensä projektin hallinnassa ja tuntee myös parisuhteen kiemurat, joten näihinkään karikoihin omakoti-projekti ei kaadu.

Suomalaiseen sielunmaisemaan kuuluu tällainen, oman talon rakentamisen miehuuskoe. Minusta se on ihailtavaa. Mies ottaa vastaan haasteen ja käy tuntemattomaan. Se mahdollisuus suomalaiselle miehelle suotakoon, tarttua lapioon ja vasaraan tai nykypäivänä kai naulaajaan - ja johan torppa nouse.

Kunnia siis kaikille näille oman rakentamisen urhoollisille pioneereille.

Hieman kateellisena, kerrostalossa asusteleva Ari/päätoimittaja 

PS. Pyydän anteeksi naispuolisilta lukijoilta/rakentajilta mieskeskeistä näkökulmaa, mutta mies se on kun rakentaa, tai ainakin uskoo, että oman talon rakentaminen oli puhtaasti hänen oma ideansa.