ViherSirkka esittäytyy

Moron Paraisten aamusta! Istun työpöytäni ääressä ja seuraan kuinka jäät vauhdilla sulavat Kalkkisataman rannasta. Se tarkoittaa kevättä ja sitten kesää....ja ne puolestaan saavat minun, kuten tuhansien muidenkin viherpeukaloiden olon levottomaksi ja aiheuttavat sen sietämättömän kutinan sormissa. Kaikesta tuosta edellämainitusta voi päätellä, että tekstiä kirjoittaa kasveihin ja niiden maailmaan hurahtanut toimittaja, siis minä Sirkka Koivunen, ViherSirkka, joka toimittaa Asuntoinfon viherosuutta täältä Länsirannikolta.

 

 Matkoilla kuvaan aina kasveja, kauneutta.

Koulutustaustaani ei kuulu virallista viheralan tutkintoa; mutta reilut kymmenen vuotta Turun Vihermaailman projektipäällikkönä vastaa kyllä jo jonkinlaista perustutkintoa. Pääsin kertomaan usein vieraileville ryhmille erilaisista suuren puutarhakeskuksen kasveista: yleisesti ja erilailla ryhmiteltyinä, sekä kausittain.Taustatidon sain kirjoista ja osaavilta puutarhuri-kollegoilta. Työ opettaa tekijäänsä, ja koska olen aina, koko ikäni, ollut kiihkeän utelias kaikesta kasvavasta, on sitä erilaista tietoa ja osaamista karttunut korvien väliin.

 ..ja mielenkiintoista kasvutapaa

Blogin aloittaminen näin keväällä on ainakin laiselleni viherotukselle erinomaisen miellyttävää. Tässähän voidaan yhdessä seurata kevään ja kesän edistymistä luonnossa, useimmiten kasvien kautta. Kannattaa nyt muistaa ottaa aina kamera mukaan ja yrittää fotailla tuttuja ja tuntemattomia kasvikaunokaisia. Hoituvat ne kävelylenkitkin sitten mielekkäämmin. Viime keväänä esimerkiksi löysin sinisen valkovuokon koiralenkillä, nyt se on kameran kanssa löydettävä uudelleen. Odotan, kun koira, espanjanvesikoira Gonza saapuu personal trainerikseni, niin se sininen valkovuokko kyllä köytyy.

Kuin Liisa ihmemaassa

Viherhulluuden lisäksi minua vaivaa myös koirakuume ja paha mummotauti. Jälkikasvustani jo tyttärentytär on vihkiytynyt kuusivuotiaan innokkuudella kasvien maailmaan. Hänen seurassaan hyvinkin tutuksi on tullut Turun Ruissalon kasvitieteellinen puutarha. Lasten kanssa sukeltaminen kasvien maailmaan on hauskaa; lapsethan elävät koko ajan vähän kuin Liisat Ihmemaassa.

Voitaisiinhan me tämän blogin puitteissa ilmoitella kuvien kera löytämistämme varhaisista tai erikoisista kasvilöydöistämme, vai mitä? Mulla on tällä viikolla vielä edessä tete-narsissien istutus parvekelaatikoihin. Eilen otin gallunat ja havut pois. Nyt tuuli ja aurinko edesauttavat paraistelaisittain betonisten laatikoiden mullan kuivumista. Narsisseja ei voi istuttaa liian märkään multaan. Mitä sinä teet parvekkeella tai ruukussa kukintansa loppuun saaneille sipulikukille? Kuivatatko niitä lisää, vai laitatko ne heti maahan? Kokemukset kiinnostaisivat! 

Palaillaan kevään mittaan, ViherSirkka